kevätkoivut taipuivat
juhannukseen vähin lehdin
mutta mentävä on,
mentävä katsomaan
suon keskelle lähteen silmä,
josta katsoit ja näit
kauniit kasvosi ja
omat silmäsi
katsoit tulemaan
elämääsi
toivoa rikastuttajaan,
rakastuttajaan
kesää toivoit koko kesän,
tuli vain syksyä,
ja syksyä
syksyn perään
sydän kylmänä 
vapisee varpunenkin
ne odottavat,
aikoja pahempia
talvella pakkanen 
jäädyttää lähteen
pyörtää tyvenen tuulessa,
ja yrittää piirtää
sen pintaan
lämpimän sydämen