kevätkoivut taipuivat

juhannukseen vähin lehdin

 

mutta mentävä on,

mentävä katsomaan

 

suon keskelle lähteen silmä,

josta katsoit ja näit

 

kauniit kasvosi ja

omat silmäsi

 

katsoit tulemaan

elämääsi

 

toivoa rikastuttajaan,

rakastuttajaan

 

kesää toivoit koko kesän,

tuli vain syksyä,

 

ja syksyä

syksyn perään

 

sydän kylmänä

vapisee varpunenkin

 

ne odottavat,

aikoja pahempia

 

talvella pakkanen

jäädyttää lähteen

 

pyörtää tyvenen tuulessa,

ja yrittää piirtää

 

sen pintaan

lämpimän sydämen