102 -elinvuotta täyttänyt tätini Sylvia hengähti viimeisen kerran, mutta kevyesti ikiuneen vaipuen. Sylvialla oli hyvän kuntonsa lisäksi ällistyttävä muisti. Olin nähnyt hänet viisivuotiaana Auttin kylän tilalla.. Tapasin hänet uudelleen hänen 100 -vuotis syntymäpäivillään. Piruuttani kysäsin että muistatkos minut?. Sylvia katsahti tutkivasti ja kysyi, sano nimi. Kerroin ja hän vaipui mietteisiin puoleksi minuutiksi." Niin sie olet se Ailin poika, joka kävi meillä lehmiä kattomassa. Kun niin pelkäsit niitä, niin kysyin että mitä haluaisit?" Olin sanonut että kammeliputtin ja omenan.