Marraskuun alun tiistaiaamu. Kahvia, munaa paistettuna, kauraleipänen. Läppäristä hesarin viikkolehti ja muut lehdet otsikkotasoilla. Ylen aamuohjelma töllössä. Säätila Forecalta.

EX-vaimojen syntymäpäivät olivat meneillään, 4. ja 6. . En ajatellut muistuttaa heitä vanhenemisen riemuista. Ovat siitä iloisia.

Sitten hokasin että lunta on vain nimeksi ja järvien jäätyminen alkanut. Harkitsin  nopeasti, (ei luonteenomaista) lähtöä järvelle. Siis reppu täyteen ruokaa pariksi päiväksi, mökin avaimet, kelkan avaimet, (eii kelkkaa jäätä on vain 5-6 senttiä).

Olen hidasälyinen mutta ripeätoiminen. Kuulostipa hyvältä, kuin "tyhmä mutta ahkera".

Olin pari kertaa tehnyt mökille menon jään yli potkukelkalla. Kelkkakaraiska oli pari vuotta kuusen perseessä mökillä, mutta jostain aivojen hapenpuutetilasta johtuen olin kuskannut sen parvekkeelleni menettämään sinisen maalin kauneutensa.

Kamat autoon ja potkukelkka liinalla kiinni KingCabin lavalle. Bensaa hakasin yläTB:n asemalta 100 metrin päästä asunnolta. Bensaa aggrigaattiini ja disulia Navaran pohjattomaan janoon.

Siis kohti pohjoista, ensin Napapiirin Shellille menokahveille ja kuselle ettei tarvi keskeytellä matkaa lorotusten vuoksi.

Ilma oli kuin morsian, muttei siten kuin hesalaisen lentoasemataksin mielestä kerran kesällä Stadissa: "märkä ja lämmin".

Säätila oli  aurinkoinen ja pari astetta pakkasta varmuuden varalle. Näin hienoja syyssäitä pitäisi panna säästöön pahan päivän varalle.

Lähdin maasturilla kohti aurinkoista maaseutua potkukelkka lavalle sidottuna, reppu täynnä ruokaa ja pari olutpurkkiakin tulevan saaliin uhraukseen.

Napapiiriltä oli matkaa Perunkajärven tien risteykseen kymmenisen kilsaa. Kurvattuani tutulle tielle työnsin nelivedon vaihteen päälle.. 

Perunkajärven tie on vaarallinen hiekkatie. Talvisin muutama vuosi sitten syvennetyt ojat kavensivat ajopintaa ja tienreunat tekivät vaarallisia paikkoja.  Olin ajanut raittia yli neljäkymmentä vuotta silti pelkäsin kolareita ja ulosajoja. 

Perunkajärven eteläpäässä tiet erkanivat järven länsipuolelle kylälle ja itäpuolelle, mistä tie jatkui 14 km tullen Säynäjäntielle, mikä oli erkanemismutkassa kyltitetty " maantie päättyy". Tie kuitenkin jatkui, tosin karkealla sepelillä päälytettynä.

Tiellä oli lunta nimeksi, viis senttiä. Mietiskelin järven jään tilennetta. Yleensä siellä oli eri sään jumalat kuin kaupungissa ja varmaan nytkin. 

Saarijärventie, 4 km, oli hyvässä kunnossa ja pienessä lumikerroksessa, siis näytti hyvältä, pakkasta varmaan 4-5 astetta..

Saavuin järven rantaan, jossa on Metsähallituksen rakentama kääntöpaikka rekka-autoille ja veneenlaskupaikka.

Olin järven luoteisrannalla, tuulen nopeus alle metri sekunnissa. Aurinko pohotti täydellä terällään. 

Otin pikkukirveeni pickupin etupenkin alta ja lähdin koettelemaan järven jään kestävyyttä kävellen. Kuljin suoraan jäälle 50 metriä. Koputtelin kirveellä jäähän reikää. Jään paksuus pienestä kirveenhakkaumasta arvioin 7-8 cm.

Hakasin potkukelkkani ja reppuni autolta. Sidoin repun ja bensakanisterin kelkkaan yhdellä pikakiinnityslenkillä. Ja sitten vain potkimaan kohti mökkirantaa. Matkaa oli n. 1,2 km. 

Ilma suorastaan säkenöi kauneuttaan. Auringon säteet kimaltelivat jään pinnan päällä olevan hennon lumikerroksen eri välkkeissä. Ilman aurinkolasejani olisin ollut sokea enkä pelkästään lumesta vaan myös siitä kauneudesta mitä sain nähdä.

Parisataa metriä potkuteltuani tulin järven kohtaan, jossa on hiekkapohjainen matalikko, alle 2 m syvä. Tästä olen nähnyt Nuutisten poikien repivän yli 60 ahventa yhdellä istumalla. Itsekin olen nököttänyt samalla paikalla ahventen perässä. Nenosen Kauko väitti saaneensa tästä pilkillä kaksi siikaa. 

Saavuin matkani ensimmäisen niemen kohdalle, jolloin katseeni kiinnittyi  Saarivaaran jylhiin kuusiin. Komeat pitkät kuuset eroittuivat kuin valkoisina sokerihuurustettuina elokuvalavasteina. Jäin hetkeksi ihailemaan luonnon minulle järjestämää taulua. Onpas hieno, mutta mentävä on. 

Ensimmäisen niemen takana oli saunasaavin kokoisia ympyröitä järven jäässä. Hetken ällisteltyäni tajusin että siinähän uhkuja, "tuulen silmiä". Kävelin niitä lähemmäs. Näytti kuin uhkuissa olisi ollut vettä pienen riitteen alla. Kokeilin hytkyttää jäätä koko elopainoni 90 kiloni voimalla. Vesi riitteen alla alkoi heilua. Silloin kappasi kylmä aalto miehen läpi. Lähdin kelkan kanssa etenemään rannempaa reittiä. Laskin uhkuja samalla paikalla viisi saavin kokoista aukkoa. Koskaan ennen en ole nähnyt tällaista tällä järvellä, ilmastonmuutos ?

Retki mökilleni onnistui hyvin, lämmitin kämpän, tein rantavesiin saunavedenottoa varten avannon, saunoin ja lepäsin kuin orava pesässään.

Seuraavana aamuna pakkasin pieneen mökillä lepottavaan pulkkaani tuuran, kirveen ja rautalapion.

Kiskoin pulkan n. 100 metrin päähän rannasta. 

Leuto pakkassää, miehellä ei rapulaa ja järvi näytti hyvältä jään alta kalastukseen. 

Iskin tuuran jäähän ja naputtelin sitä  muodostaakseni siihen neliön 50 kertaa 50 senttiä. 

Alle kymmensenttiseen oli helppo tehdä kaksi avantoa,tämä oli vasta ensimmäinen. Tosin pieni pelko heikosta jäästä oli takaraivossa. 

Kun sain avannon tehtyä verkon laskua varten, jouduin miettimään mihin suuntaan haluan verkon ja mihin syvyyteen. 

Jään päällä oli n.sentin lumikerros.  Arvioidessani jään paksuutta ja läpinäkyvyyttä hokasin että "saukkolauttani" oli vielä mökillä.

Valoisaa aikaa oli riittämiin, tosin vuodenajan mukainen hämärä tulee varmasti. Kävin kävelemässä lautan kämpän seinältä.

Palasin lähtöruutuun. Niin mikä suunnaksi?. Jäällä oli paljaita kohtia ilman lumipeittoa johtuen varmaan jään halkeamista, jotka risteilivät siellä täällä. Sentin paksuinen lumi peitti teräjään niin etten nähnyt jään läpi verkonnarun vetolauttaa, joka oli keltainen. 

Laitoin vetolautan jään alle ja ryhdyin nykimään narusta joka oli kiinnitetty lautan peräosaan. Valitsemani suunta oli railojen sulattamat vyöhykkeet. Näin lauta kulki n. 20 m. sitten se sukelsi vähäisen lumipeitteen alle 10:ksi metriksi. 

Vetonaru loppui 30 m kohdalla. Lähdin etsimään lauttaa jään uumenista. Löysin sen heti oikealta etäisyydeltä. 

Hakkasin jäähän avannon kuten olin tehnyt alussa toisessa päässä jataa. 

Kiinnitin saukkolaudan päästä irroittamaani naruun metallisen clipsin ja siihen jatkonarun kolmisen metriä. Jatkonarun kiinnitin punaiseen aurauskeppiin, jonka työnsin läpi tyroxlevystä. Asensin tyroxlevyt avantojen päälle toivomuksena etteivät avannot jäätyisi liikaa umpeen.

Aurauskepit avantojen kohdalla kertoivat jäällä ajeleville niiden paikalla olevan heikon jään vaaran.

Jäällä käveleskely ja avantojen kanssa touhuaminen alkoi väsyttää vanhenevaa miestä. Jätin työkalut ja narut jäälle. Lähdin tassuttelemaan kämpälle kahvin keittoon, mikä yleensä onkin jonkinlainen juhlahetki.

Keitin kahvit puuhellan levyllä ja vahvistelin itseäni parilla makkaraleivällä. 

Kahvihetki vaikutti niin että olin mennä sängylle lepuuttelemaan, mutta urvahtaminen nyt tekisi heikon olon, joten vaihdoin vain kuivan alupaidan hikisen sijaan sekä ponnistin takaisin jäälle.

Olin jo rannassa kun huomasin verkon jääneen kuistille. Ei kun takaisin.

Mökiltä rantaan on 25 metriä. En haluaisi kävellä tätä pätkää turhaan, ylämäkeen. Hakasin verkon ja 35 m pitkän vetonarun, jonka liitän aina veden alla olevaan naruun. Sitä nykimällä voin vetää verkon jään alle.

Sain vedettyä muikkuverkon, 30 m kertaa 1,8 m, silmäkoko 15 mm. Tässä järvessä muikun koko on vaihtunut rajusti 40vuoden aikana. Kun osallistuin appiukon kanssa ensimmäiseen muikun pyyntiin oli verkon silmäkoko 27 mm. 

Kun sitten saatiin saaliskalat, appiukko piruuttaan kysyi mitä kaloja verkossa on. En tuntenut siihen aikaan muikkua joten ehdotin että pikkusiikoja.

Appiukko oli savolainen perinjuurin, mutta ei vittuillut tässä asiassa vaan kehotti katsomaan kalan alaleukaa. 

Minusta leuka oli yläleukaa pitempi. Siian alaleuka oli kuulema lyhyempi. Näin opin tämän tärkeän eron. Tuohon aikaan muikut olivat suuria ja siiat pieni. Tänä päivänä saaliskaloissani muikut ovat 13-14-15-, ja 16 millisillä verkoilla pyydettävissä ja siiat 40-50 mm. 

 

Kun sain verkkohomman lopulleen raahustin kämpälle miettimään jaksanko saunan lämmityksen. Täytyisi tehdä taas avantomalja rantaveteen ja kantaa 100 litraa vettä ämpäreillä 25 m ylämäkeen. Lämmittää saunan kiuas helvetilliseen kuumuuteen koivuhaloilla ja saunanpata lämpimään pesuveteen saakka. Tämän tein ilman oluen pisaraa.