kun olin nuori olin 16 vee parasta silloin oli retki hämeen ytimeen leirille Roineen varrelle aikuisten ja lasten leiripaikkaan teininä uhmaikäisenä tuntemattomana poikana 

vanhemmat olivat kai kyllästyneet äkkiväärään nuoreensa, olin kuopus ja vieläkin. olenhan nuorin sisarkaartissa, tiettävästi

he keksivät minulle kielileirin tuntemattomaan.....siellä yhdistyisivät lopullinen kasvatus ja mikä tärkeintä poliittinen suuntaus, jota olin jo alkanut kirota työväentalon  nokkahuilukurssin aikana

leirillä oli Itä-Saksalaisia ohjaajia, kaksi tomeraa pyylevää tanttaa ja viisi nuorta, kolme tyttöä ja kaksi poikaa.

eukot tykkäsivät neuvoa ja oikaista vähän kaikkea, josta en pitänyt tietenkään

mutta onneksi leirillä oli kelamankka, jonka äänet johdottelimme soimaan lepotiloihin

silloin soi rollareiden "sätisfaksön" Ankin "hongat nummella soi"

illat olivat mukavia varsinkin kun ihastuin helsinkiläiseen neitokaiseen, hän vastasi tunteisiini ja siksi olimme illat yhdessä rannalla, vesi oli iltaisin pehmeää ja lämmintä

muistan hyvin hetkemme maitolaturissa tupakalla, hän poltti Lifea ja kertoi syyksi että halusi polttaa elämää

minä pysyin "mallussa", joka loppui silloin liian aikaisin

Hämeen ytimessä hiekkatiet ja kumpuilevat pellot olivat sen kesän parhaat maisemat, Marjutin suudelmien maku viipyi suussani kuukausia

Linja-auto vei hänet pois kesken kaiken. Sitten kaverit ja minut. Sovimme kirjeistä. Jouluna sain nimettömän kortin johon oli piirretty sydän.